Lempeästi syksyyn

Heippa hei!

Lokakuun 4. päivä, kesä on kääntynyt syksyksi ja ihanat lämpimät, aurinkoiset säät ovat hellineet meitä pitkin alkusyksyä.

Luis äsken edellisen blogitekstini, joka on kirjoitettu tasan puolivuotta sitten. Puolivuotta!! Mitä kaikkea onkaan tapahtunut huhtikuun alun ja lokakuun alun välissä. Niin paljon ja kuitenkaan ei mitään. Kun luin tekstin se huokui minulle edelleen samaa rauhaa kuin huhtikuussa, sitä kirjoittaessani. Sama rauha on kulkenut mukana koko kesän ja parhaillani olo on hyvin seesteinen ja levollinen. Sunnuntaipäivä, tukka vielä märkänä aamusaunasta ja uinnista. Keho tuntuu rennolta ja mieli hyvin virkeältä. Olo on kevyt niin henkisesti kuin fyysisesti. Olen paastonnut reilun viikon ja tänään vietän viimeistä paastopäivää. Minulle paasto on pysähtymistä, irtipäästämistä, puhdistumista ja uuden alkua. Se on aikaa irroittautua ruokaoravanpyörästä ja mahdollisuus tunnustella mitä muutoksia kehoni kaipaa.
Tunnustelen kehoani ja koko olotilaani. Kuinka olen kehoani ja itseäni ravinnut viimeiset ajat, olisiko tarvetta muutokselle, jotta voisin paremmin. Kyllä! Koko kesän tai paremminkin lähes puolivuotta olen syönyt hyvin löysästi, omista ruokarajoituksistani piittamatta ja olo ennen paastoa oli raskas ja tukkoinen. Elämä on ollut kevään ja kesän aikana hyvin touhun täyteistä vaikkakin mieli on ollut rauhallinen. Olen siivonnut ja raivannut nurkkia, remontoinut kakkoskotia sisältä ja ulkoa, maalannut rantasaunaa sekä rantamökkiä. Remonttien keskellä olemme juhlineet kuopukseni rippijuhlat ja esikoiseni lakkiaiset. Kesän ajan olen myös pyörittänyt AirBnb majoitusta, rantamökissä ja saanut kohdata ihania uusia ihmisiä, lähinnä suomalaisia näin poikkeuskesänä.
Puoleenvuoteen on mahtunut paljon. Elo täällä järven rannalla, on ollut hyvin vilkasta ja antoisaa ja samalla kuitenkin rentouttavaa.

Viime viikon lomailin Rukalla yhdessä serkun perheen kera. Tällä viikolla olen laskeutunut uuteen arkeen. Oma kotini ja studioni Villa Lavanda on edelleen myynnissä. Lapsistani nuorin ja vanhin asuvat siellä kahdestaan. Kuopuksen toive oli, että pysyisin Tuuliniemessä myös kesän jälkeen. Välimatkaa meillä on vaan vajaa pari kilometriä, joten hänen on turvallista ottaa etäisyyttä minuun kun tietää, että olen lähellä. Päivittäin käyn kotona, usein siivoamassa tai tekemässä ruokaa ja pihahommia yms.

Uusi arki on alkanut. En enää suhaa autolla kiireessä tunnilta toiselle. Kiire on jäänyt taakse ja on tullut aikaa ja tilaa olla ja ihmetellä. Minulla on pari vakituntia, joista toinen on jokatoinen viikko ja sen lisäksi pidän kaksi livetuntia viikossa. Oma keho voi hyvin kun teen pari pilatestuntia viikossa ja sen päälle rentouttavia venytyksiä ja lempeitä kiertoja. Ja aina voin rakentaa tunnin asiakkaille omaa kehoa ja sen tarpeita kuunnellen. Se lienee minun etuoikeus 🙂
Minulla on aikaa lenkkeillä koirien kanssa, pyöräillä maastossa ja parasta, olla yhdessä rakkaan kummipoikani Miikon kanssa. Viime viikolla olin hänen kanssaan perhemuskarissa ja olen jo aika vaikuttunut siitä, että hänen unelmansa vielä joskus toteutuu. Vajaa 5 vuotiaana hän sanoo isona ajavansa punaisella moottoripyörällä soittamaan rumpuja. Ensi viikolla hän lähtee mukaan viemään mummoa lääkäriin ja samalla reissulla menemme Musiikki Fazeriin ostamaan hänelle oma Ukulelea ja rytminunaa. Synttärit olivat jo tammikuussa, mutta aikansa kaikella. En päässyt synttäreille, enkä ollut saanut aikaisiksi ostaa lahjaa, joten lupasin, että tehdään jotain yhdessä. Pienellä viiveellä tämäkin, niinkuin moni muukin asia elämässäni, mutta uskon että Miikoa se ei ainakaan haittaa, enkä anna haitata itseäni ,vaan koetan löytää armollisuutta ja ymmärrystä kun asiat eivät meinaa hoitua ajallaan. Edelleen pyrin vahvasti luottamaan, että asiat tapahtuu kun aika on oikea.

Paastossa parasta on tunne kun energia pulppuaa sisältä päin ja uusia ideoita välähtelee mieleen tuon tuosta. Sukellan syksyyn levollisena ja rentoutuneena. Sisälläni kuplii vahva tunne muutoksesta ja jostakin uudesta ihanasta. Vielä en tiedä mikä minusta isona tulee. Luottavaisena otan syksyn ja talven pimeyden vastaan, käperryn sohvalle peiton alle kirjan pariin. Talviunta nukkuvan karhun lailla, annan itselleni luvan levätä ja olla. Eilen oli minun menopaussipäivä, eräänlainen merkkipaalu sekin. Aloitin hormonijoogaharjoitukset pitkän tauon jälkeen ja otan tämän uuden vaiheen mielenkiinnolla ja uteliaisuudella vastaan, vaikkakin se laittaa hikoilemaan vähän väliä 🙂 Heittäydyn luonnonrytmiin ja luotan, että keväällä kun aurinko taas paistaa ja lämmittää olen valmis uuteen ja on taas minun vuoroni loistaa!

Ihanaa, lempeää syksyä juuri sinulle!
-Taina

ps. kuvassa onnellinen äiti ylioppilaspoikansa kainalossa 30.5.-20