Kirje sinulle, rakas kehoni!

Taina’s joogakurssit netissä & pilates ​harjoitteet​ - ​Kohti parempaa elämän- ja stressinhallintaa

Jospa palaan ihan alkuun toukokuuhun 1975. Meitä oltiin odotettu! Äiti, isä ja isoveli kaikki olivat haltioissaan
pienestä tyttölapsesta. Iskä piti meitä timanttina, rakasti ja ihaili, antoi kaikkensa mitä sairaudeltaan jaksoi ja pystyi.
Isän kuolema maaliskuussa 79, oli se mikä on tehnyt meistä sen mitä nyt tänä päivänä ollaan. Vahvoja ja itsenäisiä
todellisia selviytyjiä. Meidät on luotu pärjäämään!

Sinä olet huutanut huolenpitoa ja turvaa, syliä, johon voisi käpertyä ja missä voisi levätä.
Neljävuotiaan lapsen jalat, jotka laitettiin seisomaan omillaan, rikkinäisessä surun murtamassa perheessä. Olet mennyt, touhunnut pienestä pitäen. Olet vahva ja voimakas, olet juossut ja hypännyt ja sinulle on hurrattu hippokisoista alkaen. Olet kantanut minut ja yhdessä olemme kannatelleet niin monia. Olet kävellyt ja kuntoillut, ollut aina valmiina kuin partiolainen. Olet nauttinut fyysisestä rasituksesta, ensin hiki päälle ja sitten saunaan, aah, mikä autuaallinen olotila. Olet kantanut kolme lasta ja viimeset 15 vuotta olet tuonut leivän pöytään. Olen vaatinut sinulta paljon. Yrittäjyyden alkuvuodet saivat sinutkin voimaan paremmin. Sinusta tuli notkea ja liikkuvainen. Olimme molemmat huippuvireessä.

Tänä päivänä en voi sanoa samaa. Vuodet ovat tehneet tehtävänsä ja olen sinulle ison kiitoksen ja anteeksi pyynnön velkaa. Yhdessä olemme pärjänneet niin kauan, luoneet uutta ja tuoneet iloa, energiaa ja hyvää oloa niin monelle. Saamme kiitosta lähes päivittäin ja meitä kaivataan ja odotetaan. En ole aina voinut kuunnella sinua, koska minulla on ollut vastuu lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan. Olen vaatinut sinulta liikettä liikkeen perään, koska se on tuonut meille turvan, kodin ja ruoan. Samalla se on kuitenkin vienyt minut pois lasten luota. Sitä kipuilen myös. Olisimmeko pärjänneet vähemmällä, voineet viettää edes yhden arki-illan kotona silloin kun lapset olivat pienempiä. Yksi kolmesta on jo muuttanut omilleen ja pian on myös muiden vuoro. Olen väsyttänyt sinut ja samalla saanut itseni haikeaksi.

Tiedän ja tunnen, että sinä tarvitse lepoa ja sitä minä lupaan sinulle antaa. Levon lisäksi lupaan hoitaa sinua lempeillä flow liikkeillä ja pitkillä venytyksillä. Hengitys ja hiljaisuus ja oleminen on meidän hetkemme, silloin kuulemme toisemme. Lupaan myös antaa sinulle terveellistä, värikästä ja puhdasta ravintoa. Ja paljon raikasta vettä. Ulkoillaan jos siltä tuntuu, mennään metsään ja nojaillaan puihin. Niistä me saamme myös voimaa. Pulahdus Kuolimoon vapaa-aamuina, virkistää meitä molempia. Lämmintä päälle, takkaan tulet ja sohvalle peiton alle. Eiköhän me niillä pärjätä. Annetaan pimeyden ja hiljaisuuden hoitaa meitä. Kun kevät koittaa olemme valmiita uuteen. 4.5. täytämme 45 vuotta, silloin aurinko lämmittää, luonto on herännyt talven jälkeen ja linnut palanneet takaisin ja laulu raikaa!

Pidetään toisistamme huolta! Ja kun me voidaan hyvin, meillä on niin paljon annettavaa myös muille. Uudet ideat pulppuaa jo, mutta vielä ei ole niiden aika. Nyt chillataan. Pärjääminen on tullut täydeksi. Hypätään yhdessä uuteen, luotetaan että elämä kantaa jos sen antaa kantaa. Pelottaa kyllä pirusti.

Kiitos rakas kehoni, olet edelleen rakas ja upea!
Anteeksi, että olen vaatinut sinulta niin paljon!

Sinulle, minä- sinun viisas sielusi

-Taina